No kohta ainakin! Rupeen pikkuhiljaa olemaan jo ihan joulutunnelmissa - tai joululomatunnelmissa ainakin. En malta odottaa että oon saanut kaikki hommat alta ja pääsen ihan luvan kanssa hengähtämään. Kyllähän mä nytkin olen hengähdellyt, viimeisimpänä esimerkkinä koko viikon (eihän mun niitä esseitä pitäiskään kirjottaa, pyh), mutta nyt ei ole joulukuu! :( Ei ole vielä edes pikkujouluperiodi (mulle ainakaan), glögin hörppimistä ja tonttulakkeja pitää malttaa odottaa vielä hetki.

Rupesin tässä joka tapauksessa virittelemään itseäni joulutunnelmiin katselemalla mun valokuvakansioita ja muistelemalla viime joulua, joka oli itse asiassa elämäni ensimmäinen, jolloin me koristeltiin pipareita! Aluksi pyrin tekemään näteimpiä pipareita ikinä ja, kuten yllä näette, kuvasin niitä taiteellisista kuvakulmista. Mutta sitten mun veljet tuli mukaan koristeluun ja pipareiden laatu vähän muuttui... (Parempaan suuntaan.)

Säälin tota Muumipappaa, se näyttää jotenkin niin vaikealta. :-----DD Oikein näkee miten se mielessään kuiskaa: "Kill me."

Siellä on rintsikoihin verhoutuneita miehiä ja puoliksi paloiteltuja porsaita ja vähän epämuodostumia. Toi kuusi on kyllä yks hienoimpia pipareita joita koskaan tulin vääntäneeksi! Ja nauran edelleen tuolle flirttailevalle sydänpiparille. Harmi ettei kuvaan päässyt saatanallinen enkelipipari, jolla oli selkeästi jouluasenne kohdallaan.

Tässä oli meidän viime joulun lahjasato! Seitsemälle ihmiselle näin helkkaristi tavaraa! Kuva otettiin varmaan joskus 22. päivä koska kuusta ei vielä ole näkyvissä; muistan nimittäin että se sitten jouluaamuna oli just tuossa paikassa kun me ruvettiin sitä koristelemaan. Oikean joulukuusen tuoksu on muuten yksi parhaimpia ikinä. Tiedättekö sen tunteen kun menette myöhään yöllä joulun jälkeen keittiöön vaikka ottamaan vielä mukillisen glögiä tai napostelemaan rasiasta pari suklaata ja ilmassa tuoksuu puhalletut kynttilät ja raikas, vähän märkä kuusi... ♥

Meidän sukulaiset oli tehneet meidän perheelle lahjaksi tällaiset veijarit. Itse neulotut pehmolelut, joista jokainen kantoi enemmän tai vähemmän epäkorrektia matkatavaraa - mulla se oli pikkuruinen, hatutettu pullo Giniä ja veljellä, jolle apina tuossa vieressä kuuluu, se oli rasiallinen Camel-merkkisiä tulitikkuja (polttaja kun mokoma on!) ja pikkupullollinen Baileysia. Tämä oli yksi hauskimpia joululahjoja ikinä, naurettiin vatsamme kipeäksi kun avattiin ne! Ja sain tästä innostavan ajatuksen että jospa yrittäisin tehdä ainakin osan lahjoista tänä vuonna itse. :D Mutta parempi jos en lupaa mitään koska olen täysi käsi askartelussa ja käsitöissä. Tykkään niistä (jossakin määrin ainakin...) ja haluaisin osata, mutta ala- ja yläasteen kässäntunnit kummittelee vieläkin. Hrr.

Eniveis. Hauskaa marraskuun loppua itse kullekin sielulle, kohta se joulu tulla jollottaa!