Kuten otsikosta ehkä voi päätellä, oon elänyt tämän viikonlopun eräänlaista rock-vaihetta. Luulin niiden päivien jääneen kauas yläasteaikoihin jolloin satuin olemaan fanaattinen rockin kuuntelija, suoranainen fani (The Doors, AC/DC, Pink Floyd, The Who, Led Zeppelin - vähän kaikkea tuli koluttua läpi). Sitten tapahtui pop, jazz, blues ja nykymusiikki, jotka veivät mut mukanaan. Oon kuitenkin viettänyt viikonlopun katsoen uusiksi Supernaturalin viidettä ja kuudetta kautta (eihän mulla koulujuttujakaan olis...) ja siinä väkisinkin saa vaikutteita.

Supernatural on muuten aivan mielettömän hyvä sarja. Veli hankki mulle viime joulukuussa kaudet kakkosesta seitsemänteen ja alun vastahakoisen suhtautumisen jälkeen (kuvittelin kakkoskauden ekan jakson perusteella, että se olis jotain jäätävän huonosti näyteltyä, kliseistä saippuadraamaa) hurahdin ihan täysin. En tiedä yhtäkään sarjaa jossa olisi kiinnitetty sellaista huomiota pieniin yksityiskohtiin ja ihmisten elämiin. Se sarja on nimenomaan inhimillinen, vaikka se vähän huvittavalta asiayhteydessä kuulostaa.

Mutta on se sarja myös naurettava, itkettävä ja (koomisen) mahtipontinen toisinaan. Se saa mut rakastamaan sitä hullun lailla. (Sitä paitsi enkelit! Sam! Dean! Lucifer! Gabriel! Bobby! Kaikki demonit ja ihmissudet ja vampyyrit ja muut örkit! Verta! Suolia! Rockia! Juustohampurilaisia! Jee!)

Mutta anteeksi että uudessa artikkelissa on mennyt niin kauan (Vuodatus on sekin ihanan mahtipontinen). Voisin valehdella olleeni kiireinen koulujuttujen kanssa eikä se nyt hirveän räikeä valhe olisikaan, mutta pysytään nyt faktoissa. Olen sen sijaan ollut tenttiviikolla, käynyt teatterissa, suoriutunut lihattomasta lokakuusta voittajana, juonut liikaa valkkaria ja syönyt paljon ranskalaisia ja lihapihvejä tänä viikonloppuna. Kun kerrankin oikein luvan kanssa saa. Ihana marraskuu! (ღ˘⌣˘ღ)

Kirjoittanut en sen sijaan ole yhtään, mutta siitä kohta vähän lisää. (Tästä artikkelista taitaa tulla julmetun pitkä, sori jo etukäteen.)

Sori kuvan järkyttävästä laadusta - ei, en kuvannut sitä perunalla taikka bataatilla vaikka laatu sellaista lupaakin. (Ihanan dramaattinen kuva btw kun taustalla näkyy ilmoitustaulu... Luo oikeanlaista tunnelmaa eiks je.) Eräänlaista Halloween-asua kokeilin huvikseni pikkuisiin Halloween-pippaloihin valmistautuessani. En edes yrittänyt olla V for Vendettan sankari, naamion olin ostanut aiemmin ja kokeilin sitä huvin vuoksi asuun. Ihan kivastihan se kävi! :D

Niissä pirskeissä joka tapauksessa tulin puhuneeksi vähän kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta ja oon sitä tässä viikonloppuna pohdiskellut aina vessa/jääkaappitauoilla ja vaihtaessani Supernaturalin episodia. Olen tullut siihen tulokseen, että haluan kirjoittaa kirjan.

Tää voi kuulostaa hassulta, mutta sain ison inspiraation siihen John Greenistä. Siis en John Greeniltä vaan nimenomaan John Greenistä. Kun luin siitä Wikipediassa huvikseni ja tajusin, että oon aiemminkin nähnyt sen naamaa netissä, mulle tuli jotenkin... aika vahva boosti että mäkin pystyn siihen. Ja vaikkei sen jätkän kirjat välttämättä mun mieltä räjäyttäneet niin se osaa kuitenkin kirjoittaa tosi hyvin ja sillä on mielenkiintoisia ajatuksia & ideoita ja se on saanut ne julkaistuksi.

Kyllä mäkin saan! Kyllä mäkin osaan! Mäkin pystyn!

 

Joten nyt mulla on iso projekti ruveta kirjoittamaan kirjaa. Marraskuu olisi ollut otollinen ajankohta NaNoWriMo:n takia, mutta kouluhommien vuoksi en nyt kykene siihen osallistumaan. Taidan joutua hautomaan romaani-ideaa päässäni joululomaan asti!

Ylempi kuva ei liity aiheeseen mitenkään muuten kuin että se on kaunis ja inspiroiva. Virosta ostettu ikivanha valokuva, kultaiselta 1800-luvulta muistaakseni. Mä tykkään hirveästi keräillä vanhoja valokuvia ja mulla onkin niitä jonkin verran, pitää varmaan joskus tehä niistäkin joku oma kuvakollaasi tänne. Musta on nimittäin hirveän mielenkiintoista ajatella, että nuo ihmiset on joskus oikeasti olleet olemassa, ne on ajatelleet omia asioitaan ja niiden elämällä on ollut joku suunta ja niille on tapahtunut jotain... On hauska miettiä millainen niiden elämä oli.

No niin, ehkä se on riittävästi jaarittelua marraskuun alulta. Ottakaa loppuun vielä kuva mun tukasta jotta varmasti tunnistatte mut sitten kadulla (apua, älkää tunnistako mua, jooko). Hauskaa alkavaa viikkoa! Carry on my wayward friends!