Hello hello hello!

Onpas tässä ehtinyt vierähtää monta kuukautta. Elämässä on pyörinyt vähän yhtä sun toista eikä kuitenkaan mitään. Blogia olis hyvin ehtinyt pitää jos elämässä tapahtuis mitään sen suurempaa kuin teen keittäminen ja ulkona syöminen. :D Mieliala on viistänyt maata aika paljolti viime kesästä asti mutta toivon että kevät tuo uusia tuulia tullessaan.

Siihen liittyen päätin pistää pystyyn uuden blogin, joka tosin noudattelee aika paljon tämän nykyisenkin linjoja: paljon kuvia, vähän rupatusta yksityiselämästä. Ainoana muutoksena toivottavasti olisi päivitystahdin tiheys eli pyrkisin ainakin kerran viikossa tai pari kertaa kuussa laittamaan jotakin ylös.

Nyt kun vielä pääsen huhtikuussa muuttamaan uuteen kämppään reipastun toivottavasti kaikkien velvollisuuksien ja kodin ja blogin hoitamisessa!

Tää oli nyt vähän tällainen tilannepäivitys, tuun laittelemaan tänne linkkiä uuteen blogiin jossain vaiheessa kun asiasta tulee vähän ajankohtaisempaa. 💖

Niin kuin lupasin, kuvia Ruotsin matkalta - tällä kertaa kerrankin ennemmin kuin myöhemmin! (Lähinnä siksi että pitäisi mennä ajoissa nukkumaan mutta sen sijaan tekee mieli olla kapinallinen ja muokkailla kuvia ja jumittua kirjoittamaan blogitekstiä myöhään yöhön asti.)

Matka alkoi aurinkoisella Turun rannistolla, joka on ihan naurettavan söpön ja idyllisen ja ihanan näköistä. (Tai jos totta puhutaan niin matka alkoi kyllä Keski-Suomesta ukkosmyrskyn kourista, mutta Turku on parempi lähtökohta.) Ilta kuluikin Taxfreen parissa ja tarttuihan sieltä mukaan ihan jäätävät määrät karkkia. Minkäs sille mahtaa, me ollaan sokerihiiriä.

"Ymmärrättehän, tahdon päästä selville, noudattaako meri jotain j ä r j e s t e l m ä ä  vai tekeekö se aivan miten sattuu...se on tärkeätä." (Tove Jansson: Muumipappa ja meri)

Ruotsiin rantauduttuamme pyörittiin Gamla Stanissa aamukahdeksasta asti. Se oli aika tunnelmallista, vaikka kaikki kaupat oli vielä kiinni eikä me voitu kuin ihailla nenät kiinni näyteikkunoissa. Mutta tosiaankin se hiljaisuus, kattojen yli kurkistava auringonvalo ja kirkkaanväriset talot oli ihastuttavia.

Yhden maailman söpöimmän makeiskaupan näyteikkuna oli taideteos itsessään. Sinne oli muun muassa rakennettu pieni maailma, joka pyöri karkin ympärillä. Kuten ylläolevassa kuvassa viljellään karkkia! Kihistiin sen kaupan äärellä monta minuuttia.

Kuninkaanlinna oli aika cool mesta, vaikkakin siellä oli paikoitellen läkähdyttävän kuuma ja sisätilojen kamerakielto turhautti. Tämä kuva kuitenkin otettu vielä aamusta kun sisälle linnaan ei edes päässyt. Noi pikkuiset sinipukuiset tinasotilaat oli huvittavia ja me tuijoteltiin niitä pitkään ja kiherreltiin ja kuviteltiin mitä ne tekisi jos yrittäisi ottaa niiden kanssa selfien.

Yksi retken kohokohtia oli kun yksi turistipoika kävi puristamassa yhden soltun kättä. Siinä kyllä sotilaallakin mureni vakava kivinaamio ja se rupesi nauramaan mukana. :D

Mussa raivoa herättäneet mukulakivet ja epäkäytännölliset kengät. Omani ovat balleriinat, matkakumppanin ja kameravastaavan varpaat on verhottu gladiaattorisandaaleihin. Tai miksi hitoksi noita kutsutaankaan.

But first, lemme take a foodpic for insta. Päätettiin ilta Gamla Stanin, Kungliga Slottetin ja erinäisten pienmuseoiden kautta yhdessä wokkimestassa, jossa oli aika herkulliset ruoat. Omani on pöydän toisella puolen.

Seuraavana päivänä nautittiin auringosta, hotellin aamiaisesta ja kipeistä jaloista. Edessä oli museokierros ja ensimmäinen uhri Nordiska museet oli upea nähtävyys jo ihan itsessäänkin! Sisältökin toki miellytti silmää, vaikka tämä oli mulle jo toinen käyntikerta. En vaan pääse yli niistä ihanista huoneista ja kattauksista ja puvuista joita sinne on lavastettu. Museot on pop.

Totta kai käytiin myös Vasa museetissa, tämäkin jo toinen kerta mulle, mutta siihen massiiviseen laivanrunkoon ei kyllästy millään. Se on käsittämättömän upean näköinen ja näyttelytkin on valtavan hienosti tehty. Näihin kahteen museoon koko toinen päivä oikeastaan menikin, vaikka yritettiin ehtiä historialliseen museoon, mutta se oli meidän sisäänastumisen jälkeen menossa kiinni vartin kuluttua joten ehdittiin lähinnä vilkaista viikinkinäyttelyä.

"Today is gone. Today was fun. Tomorrow is another one." (Dr. Seuss: One fish, Two fish, Red fish, Blue fish)

Oon lähdössä ihan näillä näppylöillä (noin puolentoista viikon kuluttua) Lontooseen ja sinne koetan ottaa mukaan kameran, nämä otoksethan tosiaan ovat matkatoverini ottamia. Ja koetan tehdä Lontoosta päivityksen vähän nopeammin jotta mielessä on vielä reissun yksityiskohdatkin. Pelkään kyllä että siitä kuvakollaasista tulee aivan massiivinen, meillä on niin paljon hauskaa shittiä luvassa...

Pääsen muun muassa Sherlock Holmes -museoon, jonne olen halunnu jo yläasteen ysiluokalta. (´；ω；`) En voi uskoa että mun pitkäikäinen unelma vihdoinkin toteutuu! Yeehaw, kuulemisiin.

Hello, hello, hello! Olin ehtinyt kesän mittaan jo unohtaa tämän blogin olemassaolon, siksi oon ollut harvinaisen hiljainen. Ja kieltämättä myös siksi, että en oo tehnyt kesän aikana oikeastaan mitään, jos ei alusvaatteissa hengailua, kuumuudesta kärsimistä ja opinnoista stressaamista lasketa. On ollut paskin kesä aikoihin ja oon oikeastaan iloinen, että se kääntyi nyt syksyksi.

Yksi asia tosin syksyssä, jota en niin arvosta: koulu alkaa. Mulla on enää tämä & huominen armonaikaa, sitten pitää jo juosta johonkin suomen kurssille. Asiaa ei helpota se, että olen todennut olevani laiska & saamaton paska, ja totta kai mulla on entisestäänkin töitä rästissä. Auts.

Joka tapauksessa, hengitän vielä paperipussiin ja koetan unohtaa koulunalut. Yksi kesän parhaita ostoksia oli Batman-leggingsit, jotka bongasin H&M:ltä. Olin nähnyt ne jo aiemmin keväällä siellä, mutta silloin rahanpuutteen vuoksi missasin ne. Meinasin langeta polvilleni kun huomasin että ne oli palanneet! Kiitos pienet kiinalaiset kädet ja kiitos täydellisen moraaliton H&M. ♥

Onneksi en muuten ole törmännyt sarjishemmoihin jotka syyttelee (aina erityisesti tyttöjä?) sarjakuva-aiheisten paitojen käyttämisestä sillä perusteella, ettei käyttäjä tiedä sarjiksista mitään. WHO CARES? Ei muakaan kiinnosta jos joku käyttää Beatles-paitaa tai Rollarit-paitaa vaikkei kuuntelis niitä bändejä (en mäkään enää orjallisesti niitä kuuntele, pari kertaa vuodessa riittää, lol). Ne bändit on jo itsessään brändejä ja samalla tavalla mä ajattelen tietyistä sarjakuvasankareista.

Sitä paitsi DC on ihan perseestä.

No, kyllä mä kesällä tein vähän jotain muutakin kuin makasin tuulettimen edessä ja ostin Bätmän-leggingsei. Kipaisin tuolla lännessä, kolmen kruunun ja kuninkaan seksiseikkailujen maassa. Kuvia on odotettavissa jossakin vaiheessa, ehkä lähitulevaisuudessa. Mun käsittämätön ajatuksenjuoksu vain unohti ottaa kameran mukaan sinne joten kuvaaminen oli kaverin vastuulla!

Ruotsi oli superjees, tykkään siitä maasta tosi paljon, vaikka jääkiekkojoukkuetta vihaankin. (◉‿◉) No okei, myönnettäköön, niitäkin pelaajia vihaan vain kun ne pukeutuu sinikeltaisiin. Loui Erikssonia en vihaa edes sinikeltaisissa... Jostakin kumman syystä... (+ Sen takia että se pelaa Bostonille.)

Mulla on viime aikoina takunnut kirjoittaminen tosi pahasti, ei siis ihme että oon vähän jäässä tätä "artikkeliakin" kirjoittaessa. Postaan vaan pari toisiinsa täydellisesti liittymätöntä kuvaa (yllä oleva kuva on itse asiassa toukokuulta 2013, klo 1:07) ja kirjoitan jotain shittiä siitä miten ahdistunut ja stressaantunut ja kuumissani olen ollut? :D Sori että edes kutsun tätä bloggaamiseksi.

Joka tapauksessa kesän aikana on tullut vietettyä pari kännistä yötä kävellen kotiin pitkin Kuokkalan siltaa, ja se on yksi parhaista fiiliksistä. Jos ei satu olemaan liian kännissä. Tykkään Kuokkalan sillasta ihan kreisipaljon muutenkin (paitsi talvisin...hyi), mutta kesäöisin ja humalassa siinä on jotain ihan helvetin hienoa. Kuunnella musiikkia ja pysähtyä välillä tuijottamaan alhaalla pyörteilevää mustaa vettä.

Ja jos tulee tarpeeksi aamulla niin totta kai auringonnousu ja sitä edeltävät tunnit on käsittämättömän kauniita. Saan tässä mahdollisesti kohtapuoliin uuden älykkään puhelimen joka voi vähän helpottaa näitä aamuöiden kuvaamista, toivottavasti paremmalla laadulla kuin ylläoleva kuva! Aiemmin mulla on ollut vain sysipaska Samsung, jonka älykkäin toiminto on olla hajoamatta kun se putoaa kerran kahdessa viikossa lattialle.

(© Linda Simpson, lähde)

Ainiin, lisäksi olen kesän aikana pudonnut taas Drag Racen pohjattomaan kuoppaan enkä välttämättä pääse hevillä ylös. Se sarja on vähän jopa kannatellut mua näissä kesäisissä angsteissa.

Jumaloin tuota ylläolevaa kuvaa, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä Drag Racen itsensä kanssa. Siinä on vaan... jokin mikä pitää mua lumoissaan? Jotkut kuvat on sellaisia? Todellista estetiikkaa; muhun tehoaa erityisen hyvin kaikki 80-90-lukujen kuvat, jotka saattaa olla vähän sumeita tai tärähtäneitä tai polaroid-kameralla otettuja. Uniikkeja, säröisiä, epätäydellisiä. Tuo ylläoleva nyt ei ole mitenkään epätäydellinen tai tärähtänyt, mutta siinä on samantyyppinen fiilis. Ja nuo sääret.

No joo, ehkä kylliksi runollisuutta ja hienkatkuista tekstiä. Ruotsin matkamuistoja odotellessa nauttikaa tästä pienestä pörröisestä pallipäästä:

Ainakin ilmoista päätellen! Oon kärsinyt kylmyydestä ihan liikaa ja helteisen toukokuun jälkeen tää on niin epäreilua. On pakko syödä jäätelöä sisätiloissa ja grillikin savuaa sateen takia. Ainoa hyvä puoli näissä hyisissä keleissä on se, että voi juoda teetä mielin määrin ja pitää villapaitaa.

Asiasta toiseen, anteeksi tämä radiohiljaisuus. Tosiaan tuo haaste kusi koska olin laiska, opiskelut ja alkoholi tuli tielle ja jossain vaiheessa multa lähti kamerakin muutamaksi viikoksi. Kolmannen päivän kuvaus jatkuu tossa joku päivä, kunhan saan itseni kasaan. On ollut vähän vaikea kevät ja kesän alku, mitään ei oikein jaksaisi tehdä...

Paitsi että tänään tein aivan ihanaa aamupalaa (asiallisesti kello kahdeltatoista totta kai).

Tässä osa aineksista: appelsiinimehua, tomaattia, tuorejuustoa ja punasipulia. Kuvasta puuttuu vielä tärkein aines, croissant. Leikkasin punasipulista renkuloita (jotka tosin eivät pysyneet kasassa koska leikkasin kannat irti ja tajusin vasta vähän liian myöhään..) ja tomaatista samaten ja käristin niitä vähän aikaa pannulla voissa.

Sitten ei muuta kuin voisarvi halki, kummallekin puolelle tuorejuustoa ja sinne väliin vaan sipulit ja tomaatit. Vähän kyytipojaksi appelsiinimehua ja ylellinen aamupala on valmis. Ei hemmetti että oli hyvää, vesi kihoaa kielelle pelkästä muistosta. Onneksi mulla on vielä yksi voisarvi kaapissa niin voin tehdä samanlaisen kaloripommin vaikka iltapalaksi.

Ehkä epämiellyttävän näköistä, mutta jumalaisen makuista. Jos ei vielä mun blogia selatessa ole tullut selväksi niin rakastan ruokaa, juuri tällaisten herkkupalojen takia.

No joo, mulla olisi aika paljonkin päivitettävää muun muassa vapusta (ja sen ultimaattisesta krapulasta, joka kesti silmien avaamisesta niiden sulkemiseen asti ja vähän sen ylikin) ja kesän ekasta piknikistä ja juhannuksesta ja tylsistä välipäivistä, jotka oon viettänyt Netflixiä tuijottaen ja kylkeä kääntäen... No okei, ehkä tossa jälkimmäisessä ei ole niin paljon puitavaa. Oon kuitenkin hemmetin laiska enkä jaksa puhua edes niistä kiinnostavista asioista joten olkaa hyvät aamupalakuvista ja bye.

Ps. Oli kiva kerrankin kuulla että ihmiset oli aika turvassa juhannuksena. Ilmeisesti kylmässä säässä on jotain muutakin hyvää kuin villikset ja tee.

Kusaisin koko haasteen melkein alkuunsa koska en todellakaan eilen muistanut ottaa viittä kuvaa. :---D Lähinnä lahnailin sängyssä koko päivän eli en kyllä mitään mun arjesta missannutkaan. Koitetaan pärjätä näillä neljällä mitä mä sain otettua ja toivotaan parempaa tuuria tälle päivälle. (Kello: 13:46, kuvien saldo toistaiseksi: 0.)

 

Arkikuvahaaste
26.4.2014

1. Aamu alkaa totta kai teellä. Seurana ylihinnoiteltu mukinalunen.

2. Lojuin tosiaan eilen sängyssä aika lailla ja tämä oli yksi kolmesta syystä: Stephen Kingin Kuoleman käytävä, joka siis myös leffana Vihreä maili tunnetaan. Yksi mun lempikirjoja ja luen tätä parhaillaan varmaan neljättä tai viidettä kertaa? En vaan millään kyllästy. King on parhaimmillaan kirjoittaessaan ihmisläheisestä draamasta ja vankiloista. (Ja myös minä-muodossa. Se toimii sen käsissä jostain syystä tosi hyvin.)

3. No tämä oli sitten toinen syy sängyssä makoilemiseen. Hörppäsin koko ensimmäisen kauden eilisen aikana. Mulla on soinut päässä sashay away ja shanté, you stay siitä asti. CAN I GET AN AMEN??? Ei mutta oikeasti, huikeat määrät rispektiä sille miten upeilta ne naiset näyttävät ja millaisen määrän työtä ne käyttävät siihen upealta näyttämiseen. Itse hyvä kun jaksaa käydä suihkussa parin päivän välein.

4. Ja tässä kolmas syy lahnailuun. Katsoin Bruins-matsin kun se kerrankin tuli järjelliseen aikaan eikä tarvinnut nousta aamukolmelta (sitäkin on kyllä tehty...). Verenpaine nousi taas humisten kun jännitin ja tuuletin niin kovaa, mutta onneksi pojat pelasi hyvin ja jatkossa ollaan! Katsoin aamusta myös kaksi erää Minnesotan matsia, mutta sitten lyhyet yöunet alkoi kostautua ja armottomasti vaan nukahdin telkkarin ääreen. Jälkipyykin perusteella ei olisikaan kannattanut katsoa loppuun asti ellen olisi tahtonut nyrjäyttää jotain jännettä aivoistani, sen verran kritiikkiä pelin tuomarointi on saanut.